keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Vuoden 1979 sukupolvi

Olen eri mieltä Helsingin Sanomien Teema-lehden kanssa. 1980-luku ei alkanut vasta 1985, kun Radio City perustettiin ja gootti- sekä juppikulttuuri alkoivat tulla näkyviin. 
Eivät ne tyhjästä putkahtaneet: Radio Cityä ei olisi voinut perustaa ilman Lepakkoluolaa, joka piti ensin vallata. Idea saatiin Koijärveltä. Ja mitä Radio City olisi soittanut, jos ei olisi ollut suomenkielisen rockin uutta aaltoa? Ja mistä idea radioasemaan, jos ei olisi harjoiteltu pienlehdillä? Jne.
1980-luku alkoi vuonna 1979, joka on mielestäni sodanjälkeisen Suomen tärkein vuosiluku.
Kirjoitin keväällä 1999 Suomen Kuvalehteen pitkän kertomuksen vuoden 1979 sukupolvesta. Moni asia on itsestäänselvempi 13 vuotta myöhemmin kuin julkaisuaikana, eräiden ennusteiden toteutumistakin voi jo arvioida – mutta enempiä anteeksi pyytelemättä julkaisen sen alla.


Vuoden 1979 sukupolvi:
Miksi Lepakon valtaus on tärkeämpi kuin Vanhan valtaus

Koijärven valtauksesta tuli äsken kuluneeksi 20 vuotta. Merkkipäivä ohitettiin varsin huomaamattomasti - etenkin kun vertaa metakkaan, jolla viime syksynä muisteltiin sitä, että joukko ylioppilaita murtautui omaan huoneistoonsa marraskuussa 1968.
     Suurten ikäluokkien pienet tapahtumat saavat enemmän huomiota kuin pienten ikäluokkien suuret tapaukset.
     Suuret ikäluokat valtasivat vanhaa. Vuoden 1979 sukupolvi valtasi uutta.
     60-luvun opiskelijaradikaalit imaistiin suoraan Systeemiin, jonne he katosivat jälkiä jättämättä. Oma sukupolveni ei noussut näkyviin asemiin, mutta muutti kyllä maata, ja maailmaa.
     Ne, jotka pääsiäispyhinä 1979 lähtivät spontaanisti Koijärvelle, eivät intoilleet omasta historiallisesta roolistaan, vaan keskittyivät pelastamaan korvaamatonta lintualuetta. Moni tuskin tajusi rautakaupasta lapioita ostaessaan olevansa kansalaistottelemattomuuden airut, saatikka poliittisen ympäristöliikkeen perustaja.
      Vielä vähemmän ne, jotka saman vuoden elokuussa Kaivopuiston ilmaiskonsertin jälkeen vaelsivat valtaamaan Lepakkoluolaa, pitivät päämääränään murtaa monokulttuurista Suomea. Tarkoitus oli vain Elävän musiikin yhdistyksen bändeille tiloja entisestä juoppojen yömajasta.
     Irokeesipäiset punkkarit eivät analysoineet opintopiireissä: ”Tää on niinku symbolisesti jälleenrakennuksen Suomen loppu, YYA-Suomen pakollisen yksimielisyyden loppu, ja ennen pitkää, tota... valtion ja kansantalouden loppu.”
     Sitä se kumminkin oli.

Kulttuurivallankumous
Vuosi 1979 on sukupolveni hullu vuosi.
     Koijärvi sysäsi vihreän liikkeen liikkeelle - ja ennen pitkää puolueeksi. Lepakon valtaajat käsittivät sanan party ihan toisin, mutta sama asenne ja ajan henki yhdistävät buddhalaisen kasviskokin Heidi Hautalan niittitakkiseen teinihäirikköön General Njassaan.
     Koijärven ja Lepakon väliin, niin ajallisesti kuin ajatuksellisesti, sijoittuu Inkoon ympäristöleiri. Päivällä pohditaan tuulienergian mahdollisuuksia, yöllä Sehr Schnell -yhtye soittaa kirkossa. Politiikan ja punkin liiton best man on Pekka Haavisto, tuolloin 20-vuotias, juuri perustetun Komposti-lehden ja tulevan Suomi-lehden päätoimittaja sekä Munkkivuoren yhteiskoulun kasvatti.
     Samasta koulusta on myös Kai Vaara, koijärveläisten koollekutsuja. Muita munkkivuorelaisia ovat Teemu Lehto, Lepakon valtauksen pääpukari sekä Teppo Turkki, joka perustaa samaan taloon Radio Cityn, 1985.
     Mutta 1979 erottuu vuodesta 1968 siinäkin, ettei se ole pienen piirin elämys. Liikehdintä ulottuu aivan perimmäiselle maaseudulle asti.
     ”Uusi aalto” alkaa, ainakin minun ajanlaskussani, sillä sekunnilla, kun Pelle Miljoona murtautuu Yleisradion taajuudelle keväällä 1978: ”Per-kee-le! Olen työtön!”
     Eppu Normaali täydentää: ”Poliisi pamputtaa” – ja teinit Hangosta Peitsamoon oivaltavat, että rock-bändi pitää perustaa, vaikkei osaisi soittaa. Tai nimenomaan siksi. Tuomas Nevanlinnaa ei huolita Sehr Schnellin kitaristiksi, koska hän on liian musikaalinen.
     Ne, joilla on pääsy isän firman kopiokoneelle, ryhtyvät tehtailemaan pienlehtiä. Suuri osa journalistisesta energiasta kuluu lehden nimen keksimiseen: Hurma, Hilse, Joukkohauta, Maanalainen kaitaelokuva.
     Aivan yht´äkkiä syntyy uusi julkisuus ja maanlaajuinen alakulttuurin kehä. Kellaribändit esiintyvät festivaaleilla, joilla myydään kilpaa pienlehtiä, joissa haastatellaan bändejä, jotka esiintyvät festivaaleilla, joilla myydään...
     Maaseudun rakennemuutoksesta käyköön esimerkkinä Pihtipudas, joka siihen saakka tunnetaan pienviljelijä Tauno Pasasen kahdeksasta surmanluodista. Nyt kylä nousee valtakunnan maineeseen Ratsia-yhtyeen ja Saapasjalkarock-festivaalin siivellä. Jäyhät maanviljelijätkin kannattavat uutta aaltoa - sillä kustannetaan urheiluseuran toiminta.
     Se oli kulttuurivallankumous.

Nonsensus
Hullu vuosi tuli yllättäen ja sattumalta.
     Saksassa Vihreä puolue oli luontevaa jatkoa vuoden 1968 antiautoritääriselle liikkeelle. Koska Vanhan valtausnäytös ei jättänyt mitään perintöä, Suomen vihreät syntyivät vasemmistoradikaaleista huolimatta, suorastaan vastapainoksi.
     Pariisin ja Prahan keväät tulivat siis Suomeen pitkällä viipeellä, vasta 1979. Ja nimenomaan Vanhan valtaajat suhtautuivat vaihtoehtoliikkeeseen vihamielisimmin.
     Kaikkihan oli hyvin! Suomi oli valmis! Talouskasvu oli vankkaa! Ulkopoliitikassa vallitsi luottamus, sisäpolitiikassa konsensus.
     Meidän kannaltamme: nonsensus.
     1970-lukua on pidetty ylipolitisoitumisen aikana. Todellisuudessa se oli alipolitisoitunut.
     Koska itä ja kauppa eli idänkauppa asettivat "politiikalle" ahtaan raamin, se täytettiin sitten absurdilla puoluepukaroinnilla, Tehtaankadun ilmiannoilla ja muulla sijaistoiminnalla, joka vieraannutti sukupolveni tyystin politiikasta.
     1970-luvulla Suomi oli yhtä ”demokraattinen” kuin DDR oli ”demokratisch”. Vuoden 1978 presidentinvaaleissa Urho Kekkosta uhkasivat sellaiset raskaan sarjan valtiomiehet kuin Raino Westerholm, Ahti M. Salonen ja Eino Haikala. Äänestysprosentti oli alhaisin sotien jälkeen - mutta ei auttanut valittaa. Vaalitkaan eivät olleet itsestäänselvyys poikkeuslain vuosikymmenellä.
     Yksipuoluejärjestelmä kiteytyi vuoden 1983 eduskuntavaaleihin. Nimelliset vastavoimat, SDP ja kokoomus, olivat valinneet saman iskulauseen, kuin tulevaa sulautumistaan ennakoiden. Valtiovalta kuuluu kansalle, ne ilkamoivat.
     Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava vitsi - jolle on naurettava salaa.
Kävimme Leningradissa todistamassa kansojen "luottamusta" ja "ystävyyttä". Luotimme siihen, että ostamme ystävän sukkahousuilla.
     1970-luku oli mykkä vuosikymmen, vaikeneminen paras vientivalttimme.
     Mutta kaikessa hiljaisuudessa aloimme epäillä Tarinaa.

Tarina
Meidät 1960-luvulla syntyneet, siis todelliset kuusikymmentälukulaiset, kasvatettiin uskomaan kansalliseen Tarinaan.
     Tarina pääpiirteissään: Köyhä Suomi taisteli urhoollisesti sodassa ja jälleenrakensi sisukkaasti. Palkinnoksi ponnisteluistamme olemme saaneet alati kasvavan hyvinvoinnin, johon saattoi luottaa ja tulevaisuutensa rakentaa. Suomi on maailman paras maa, ja paremmaksi vain tulee.
     Vanhan valtaajat vastustivat ensin tarinaa, mutta ryhtyivät sitten sen kiihkeimmiksi kertojiksi. Väritelevisiot ja ohjaustehostimet riittivät todisteiksi. Meillekään ei ikinä juolahtanut mieleen, että työttömyys olisi edes mahdollista, saatikka todennäköistä.
     Mutta melko pian saatoimme lukea tarinan rivien välit. Elintason edellytys oli Neuvostoliitto, vaikeneminen ja vaihtoehdottomuus. Talouskasvun hintana oli saastuminen - itse sanakin keksittiin vasta 1970-luvulla - ja vaarallinen ydinvoima. Kaikkea edistystä uhkasi lopulta maailman kahtiajako ja ydinsota.
     Tarina alkoi rakoilla, kun presidentti sairastui dementiaan, Itä-Eurooppa vapautui ja Neuvostoliitto romahti. Ja viimeistään 1990-luvun lama paljasti stoorin valheeksi. Luottavaiset asuntosäästäjät menettivät omaisuutensa, yrittäjät ajettiin konkurssiin, hyvinvointivaltiota purettiin, valmistuimme akateemisiksi työttömiksi.
     Edistys ei edistykään, kehitys kehity. Tunsimme itsemme petetyiksi, heitteille jätetyiksi. Mikään tavaran määrä ei korvaa turvaa ja tulevaisuutta. Meistä tuli itsekkäitä, kylmiä ja kyynisiä.
     Mutta meillä ei ollut uutta tarinaa.

Abba vs. Agit Prop
Pekka Haavisto kirjoitti 1980-luvun alussa Interrail-oppaan.
     Niin kulunut määritelmä kuin Interrail-sukupolvi on, sillä on todellista sisältöä. Olemme ensimmäinen kielitaitoinen, kansainvälinen sukupolvi.
     Eurooppa ei ole ulkomaa. Barcelona on tutumpi kuin Tuupovaara. Joten ei ollut mitenkään pelottavaa ”liittyä” johonkin, jossa jo on. Ei toisaalta niin ihanaakaan kuin 180 asteen käännynnäisten mielestä.
     Sama pätee tietotekniikkaan. Vanha poliitikkopolvi sai internet-herätyksen, ja luonteensa mukaisesti ryhtyi ”kokonaisvaltaiseen suunnitteluun”: iski sata miljoonaa valtion rahaa tietoyhteiskuntaan.
     Suuret ikäluokat suhtautuvat pelokkaan haltioituneesti kodinkoneeseen, joka on meille yhtä arkinen kuin leivänpaahdin. Ja jos ei tuhlaa aikaansa komiteoissa istumiseen, tietotekniikalla voi oikeasti myös tehdä jotakin, muun muassa rahaa.
     Eurooppa oli meille jo tuttu, tylsä manner. Pelle Miljoona johdatti meidät Etelä-Amerikkaan ja Intiaan kauan ennen kuin Erkki Liikanen oppi syömään etanoita.
     Ja uneliaan Brysselin jokainen interreilaaja on kiertänyt kaukaa.
     Suuret ikäluokat palvovat EU-sopimusta yhtä hartaasti kuin YYA-dogmia. Emuun he uskovat yhtä järkähtämättä kuin suunnitelmatalouteen. Surullista mutta totta: niillä on ikävä Neuvostoliittoa.
     Suuret ikäluokat viihtyivät kylmän sodan maailmassa, kahtia jaetussa Euroopassa. Baltian itsenäistymistahto säikäytti ne pahanpäiväisesti. Presidentti Koivisto varoitti haastamasta riitaa Suuren ja Mahtavan kanssa. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja kantoi huolta Leningradin puolustuksesta. Samaan aikaan Suomen vihreät olivat perustamassa Latvian Tautas Frontasia.
     Minun sukupolvelleni Berliinin muurin murtuminen oli unelmien täyttymys. Teppo Turkki oli todistamassa maagista uudenvuodenyötä, jolloin eheytyvä Eurooppa siirtyi 1990-luvulle:
     Muurin juurella minut tempaistiin ylös muurin päälle seisomaan. Kohta olin vetämässä itse seuraavaa eurooppalaista korkeuksiin... Ihmisten voittamaton päätös tunkeutua Eurooppaa skitsofrenisesti jakaneen epätodellisen rajan lävitse soi kuin historian suuri sinfonia.
     Meidän ongelmamme oli - ja se oli ongelma 1970-luvulla - että oli
mahdoton uskoa Neuvostoliittoon. Olemme ensimmäinen televisiosukupolvi,
Bonan ja Bonanzan ruokkima. Ensimmäinen rock-sukupolvi, amerikkalainen
sukupolvi, kauttaaltaan kaupallinen sukupolvi.
     Meidän piti valita: Disney vai bulgarialaiset paperinpala-animaatiot? Abba vai Agit Prop?
     Ja me valitsimme.
     Jos sukupolvemme oli Prahan kevät 1968 kymmenen vuotta myöhästyneenä,
olimme myös Prahan syksy 1989 kymmenen vuotta aikaisemmin.

Yksilöiden sukupolvi
Vuoden 1979 sukupolven määrittelyssä on oma ongelmansa. Ennen kaikkea se,
että kukaan ei katso kuuluvansa siihen.
     Sosiologi Keijo Rahkonen huomautti jo kymmenen vuotta sitten, että kuuluisia juppeja ei ole olemassa. Kysyitpä keneltä tahansa vakuudetonta lainarahaa cavalettiinsa tunkevalta armani-asuiselta muskeliveneen omistajalta, hän kiisti olevansa juppi.
     Mitä muuta voi odottaa yksilöiden sukupolvelta?
     Sukupolveni kavahtaa kaikkia puolueita ja kuppikuntia, leimoja ja määritelmiä. Kun kysytään ”Kenen joukoissa seisot”, vastaamme vaistomaisesti: en kenenkään. (Eikä ole joukkojakaan, kun meitä on hyvä jos puolet suurista ikäluokista.)
     Toinen hyväkäs, JP Roos, on havainnut 60-luvulla syntyneissä mielestään ristiriidan. Koska synnytimme sekä vihreät että nuorsuomalaiset, olemme ”vastakohtien sukupolvi”.
     Kyllä, jos pitää "vasemmistoa" ja "oikeistoa" merkitsevinä määreinä, eikä vain nonsensuksen nimilappuina - kuten me. Vihreissä ja nuorsuomalaisissa on enemmän yhteistä kuin erottavaa.
     Vihreät halusivat irtisanoutua koko rämettyneestä puoluelaitoksesta ja vastustaa korpilampelaista korporatismia. Ihan niin kuin nuorsuomalaiset 15 vuotta myöhemmin.
     Molemmat vuoden 1979 sukupolven liikkeet asettivat yksilöllisyyden ja vapauden ihanteet latistavaa puoluekuria ja jähmettyneisyyttä vastaan. Ja molemmat osoittivat omalla tavallaan yksilöpolitiikan mahdottomuuden. Vihreät normalisoitumalla ja kurinalaistumalla. Nuorsuomalaiset jäämällä yksilöiksi, kun massat katosivat vaaleissa.
     Sille ei mahda mitään. Politiikka on suuria ikäluokkia varten.
     Sukupolveni päätti pärjätä ilman.

Cityman
Vanhan valtaajat eivät vallanneet Vanhaa, vaan vallan. Suuret ikäluokat miehittivät myös median, firmat ja virastot.
     Se oli meidän onnettomuutemme, ja onnemme.
     Suuret ikäluokat vain korvasivat edeltäjänsä ja tyytyivät pitämään yllä totunnaisia rakenteita. Nyt kaikki säännöt ovat muuttuneet, kaikki opittu on arvotonta, ja ne lymyävät peloissaan korporatiivisen barrikadinsa uumenissa.
     Se on se toinen syy, miksi sukupolveni ei ole kiinnostunut politiikasta: se ei ole kiinnostavaa. Kun poliitikot 1980-luvun loppupuolella vapauttivat pääomien liikkeet, he eivät tienneet, mitä tekivät. Eivät tiedä vieläkään.
     Sukupolveni etummaisto meni suoraan valtaan, käymättä piiritoimikuntien ja menettelytapavaliokuntien kautta. He menivät bisnekseen.
     Vuoden 1979 sukupolvi ei vallannut vanhaa, vaan uutta. Se perusti itse itselleen mediat ja firmat - sekä kokonaisen teollisuudenalan, jonka menestyksestä Suomi on riippuvainen: digitaaliset palvelut.
     Teimme itse omat asemamme. Alkaen radioasemista.
     Suomen ensimmäisen paikallisradion ensimmäinen ohjelma lähetettiin Lepakosta vappuaattona 1985. ”Nyt eetteri on vapaa”, tiivisti tunnelmansa toimittaja Outi Popp. Sillä hetkellä alkoi suomalaisen median mullistus - ja samalla Suomen.
     Siihen saakka kansakunnan oli määrittänyt Yleisradio. Parlamentaarisesti, valistushenkisesti, naapurineljänneksin. Suomella oli Yleisohjelma (ja vaihtoehtona, loogisesti, Rinnakkaisohjelma). Nyt kansakunnan tajunta alkoi pirstoutua, totuus hajota. Idealisti sanoisi: alakulttuurit itsenäistyivät, kyynikko toteaisi: kohderyhmät segmentoituivat.
     City radioaseman nimessä tarkoitti eurooppalaista metropolia, vaikka ajan muotikaupunkia Länsi-Berliiniä - hallitsemattomuudessaan ja hillitsemättömyydessään betoni-Suomen vastakohtaa. Vaan tuota pikaa ”citykulttuuri” olikin nuorten hedonistien kulutusjuhlaa, jota City-lehti koki istuttaa Helsinkiin - Kalifornian karvalakkiversiota. Silti jono leningradilaisen tavaratalon edessä oli lyhyempi kuin Café Metropolin; sikäläinen miliisi liian pehmeä suomalaiseksi portsariksi.
     Entä Cityman!
Ensimmäisen kannettavan puhelimen omistajat raahasivat ensi katsomalta painavaa bensakanisteria, seuraavan mallin käyttäjät mustaa tiiliskiveä. Heille ja heidän kiireilleen naurettiin.     
Voi miten syvästi keskiverto lääninhallituksen esittelijä ”juppeja” vihasikaan. Tuo vakaa virkamies oli vahingoniloinen, kun lama muutti yhdessä yössä luottoasiakkaat luottovangeiksi. 1990-luvun lopussa samainen konttorirotta omistaa kaksi kännykkää ja tietokoneen, jolla hän seuraa osakesalkkunsa arvoa nopean rikastumisen toivossa, hän kuuluu viiniklubiin ja ihailee Jari Sarasvuota.
     Mikä ei estä häntä yhä halveksimasta - kuten suurten ikäluokkien tapaan kuuluu - vuoden 1979 sukupolvea. Vastakysymykseni on: montako uusmediayritystä olette perustaneet?
     Sukupolveni ei ole saanut pääministerin paikkaa. Mutta se pörssianalyytikko, joka saa pääministerin hyppimään, on meitä. Työministeri voi olla suurista ikäluokista, mutta hän on meidän armoillamme, meidän johtamamme Nokian.

Tshernobyl-polvi
Interrail-sukupolveamme seuraa internet-sukupolvi. Mitä heille jää?
     Meidän lapsuutemme on määrittänyt Kuun valloitus. He muistavat Tshernobylin. Me muistamme kohoavan elintason. He muistavat laman. Me muistamme juoksija Lasse Virénin. He muistavat kansanedustaja Lasse Virénin. Ehkä.
     Me emme keksineet vanhan kansallisen tarinan tilalle toista, parempaa. Ehkä Tshernobyl-sukupolvi löytää uuden juonen.
     Vuoden 1979 sukupolvi ei keksinyt uusia ismejä, vain ismittömyyden. Menetimme uskomme politiikkaan - mutta vihreiden ja nusujenkin asenne oli viime kädessä teknokraattinen: asiat voitaisiin hoitaa järkevästi, kunhan päästäisiin eroon tyhmien poliitikkojen tyhmistä intohimoista. Ehkä seuraava polvi keksii politiikan uudelleen.
     Kansallisen tarinan sijaan voi tulla ylikansallinen. Yhteisiä asioita on yhä vähemmän, ja yhä harvempi osallistuu edustukselliseen demokratiaan. Yhä useampi edustaa itseään itse. Netin ansiosta poliittiset kampanjat polkaistaan pystyyn hetkessä, ja hetkessä ne kuolevatkin.
     Vuoden 1979 sukupolvelle avattiin markkinat. Me kaupallistimme Suomen, yksityistimme Suomen, pilkoimme sen ja myimme sen. Tulevat polvet saavat kokea seuraukset. Mene tiedä, he näkevät ehkä maailmatalouden harhaman luhistumisen.
     Vuoden 1979 sukupolvi ei koskaan aikuistunut, koska vastuuta ei vaadittu.
     Me olemme ne nelikymppiset, farkkuihin pukeutuvat rock-aikuiset, joita
nuoret inhoavat sydämensä pohjasta. (1999)

12 kommenttia:

  1. Minä 60-lukulaisena (syntynyt -51)olen aika monesta päätelmästä eri mieltä. Näkemyksiemme eron ydin on sen laajuudessa. Suomen vaiheet on todella vahvasti kytketty "läntisen maailman" vaiheisiin. Poliittiseen kehitykseen Yhdysvalloissa, Englannissa, Venäjällä ja Saksassa. 

    Uskokseni tätä kehitys on ohjannut tiedonvälityksen/saannin kehitys. Vietnamin sota tuotiin amerikkalaisiin olohuoneisiin ja syntyi hippiliike. Neuvostoliiton talouskokeilu päätyin totaaliseen umpikujaan, joka lopetti kylmän sodan ja yhdisti Saksat. Thatser - Regan käynnisti itsekkyyden palvonnan ja jyrkän kahtiajaon. 

    1980 minä valmistuin maisteriksi Turun Yliopistosta ja olin ollut silloin  vuoden vakituisessa työsuhteessa Ylen ATK-suunnittelijana. 1979 muutimme vaimoni kanssa synnyinkaupungistani Turusta Keravalle Jussilan Pihaan rivitaloon vuokralle. 

    VastaaPoista
  2. Timo, 80-luku alkoi Pete Q:sta 1978. Se symboloi taistolaisuuden lopun alkua. Ns. casinotalous oli siitä kiva talousbuumi silloin, että se oli kivaa aikaa. Seuraava talousbuumi oli vain talousbuumi yrmeine jormineen.

    VastaaPoista
  3. Yksi parhaista blogi-kirjoituksista. Ainakin tänä vuonna. Piste.

    Vieläpä, kuin hatusta Harakka löysi tämän vuonna 2012, kun kirjoitus on juuri ajankohtainen, juuri tarpeeksi lähellä.

    Vuosi 1985 sai -79 lisäksi Suuren Arvon ainakin tähän mieleen.

    Pistän jakoon, vaikka vuosikymmen nuorempi olenkin.

    VastaaPoista
  4. Samanlaisia yllytyshulluja olette Tuomas Enbuske, Tommi Uschanov, ja Timo Harakka, muutaman vulgääriekonomistiksi ryhtyneen humanistin mainitakseni.

    Jos teiltä kysyisi miksi menitte kirjoittamaan kirjan jonka aihepiiristä teillä ei koulutuksenne puolesta pitäisi olla höykäsen pöläyksen verran ymmärrystä, vastaatte, että kun kustantaja soitti ja pyysi! Vai oliko se Matti Apunen joka EVA:sta soitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kirjani olen toistaiseksi kirjoittanut täysin oma-aloitteisesti. Ensimmäinen syntyi niin, että eräästä lehtijutusta jäi yli valtavasti materiaalia; toinen niin, että ensimmäisestä kirjasta jäi samalla tavalla yli valtavasti materiaalia; kolmas niin, että toisesta kirjasta jäi yli materiaalia.

      Sellaista painajaista en ole toistaiseksi joutunut käymään läpi, että Matti Apunen olisi soittanut minulle.

      Entä montako kirjaa olet itse julkaissut ja miten ne ovat syntyneet?

      Poista
    2. No olen julkaissut omakustanteena yhden omaelämäkerrallisen kirjan ihan kauhean kymmenvuotisen pakertamisen jälkeen. Tavallisilta ihmisiltä saamaani palautteeseen olen ollut hyvin tyytyväinen, mutta ns. oppineemmat herkästi lähettäisivät Jan Erolan kustannustoimittajien luo.

      Nyt pohdin pitäisikö julkaista väitteeni, että kaikkien totalitarismien slogan "tarkoitus pyhittää keinot" tuntuu hämmentävän hyvin toteutuneen Suomessa siten kuin Platon hahmotteli antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: filosofit ajattelevat, sotilaat - ja Suomessa poliitikot! - hoitavat turvapalvelut ja rahvas tuottaa ruokaa.

      Mutta mikä on tuo tarkoitus? Se on hakattu kiveen Suomenlinnan portin pieleen: Jälkimaailma seiso täällä omalla perustallasi äläkä luota vieraan apuun. Siihen pitää vaan lisätä, että sillä tiellä tulee karhu vastaan, eli kuten Jyri Häkämies on historiaan jääneellä tavalla lausunut puolustusministerinä ollessaan "Venäjä, Venäjä, Venäjä"


      Taidan kuitenkin tyytyä tähän nettivaikuttamiseen koska puolustusministeriön ylitarkastaja tiedotti eilen tv:n pääuutisissa heidän olevan tulossa valvomaan näitä keskusteluja. Facebookissa kontrolli näkyy jo siten, että jos laitan venäjän harrastajana linkin Komsomolskaja Pravdaan, niin päivitykset täytetään "ryssän molotuksella", yllättäen ja pyytämättä.

      Läntisen ajattelun peräsuoleksi tätä sanotaankin.

      Poista
  5. Jotakin Suomessa on, mikä on ylisukupolvista selittäen useimpien menestyjien menestyksen, ja tehden Tarja Halosesta Kestävän Kehityksen Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajan.

    Ennen sanottiin, että nuorena radikaali, vanhempana konservatiivi; nyt voidaan sanoa että nuorena humanisti, mutta alkoi menestyä kunhan alkoi puhua rahasta kahdella kielellä.

    Ei täällä tarvitse tanssia rahan ympärillä, mutta pitää ymmärtää, että kaikki riippuu Suomessa rahasta ja kielestä, kuten muuallakin.

    VastaaPoista
  6. En samaistunut mihinkään. Olen kait 58 syntyneenä liian vanha samaistumaan mihinkään. Aina jossain luonnehdinnassa joku kohta nappasi, mutta ei missään tapauksessa kaikki kohdat. Hmmmm! Nyt ei kirjoitus vaan yksinkertaisesti nappaa. Paljon oli asiaa, mutta ehkä vähän mututuntumalla ryhmiteltynä. Ei vaan nappaa.

    VastaaPoista
  7. Ei mikään ole niin vanha kuin huominen Hesari, paitsi 80-l. Teema.

    VastaaPoista
  8. Edellisestä unohtui katkera arvioni siitä ketkä suomalaisessa yhteiskunnassa menestyvät: ne joille me pieninä naureskelimme uskoen omaan yksilölliseen erikoisuuteemme; nuo näkymättömään käteen luottavat seurakuntanuoret, erkkituomiojat, heidihautalat, erkkiliikaset, mikaelpentikäiset, tuomasenbusket ja timoharakat.

    VastaaPoista
  9. Vihreät on täysin epäjohdonmukainen puolue. Toisaalta vaaditaan päästöjen alentamista, mutta toisaalta vastustetaan ydinvoimaa. Onko herra Harakka muuten lukenut Marko Hamilon kirjoitusta "Lapsesi eivät äänestä vihreitä"? Mitä mieltä olet? Omasta puolestani voin sanoa, että akateemisesti koulutettu vuonna 1980 syntynyt mies, enkä ole koskaan äänestänyt vihreitä.

    VastaaPoista
  10. Thanks for sharing, nice post! Post really provice useful information!

    Giaonhan247 chuyên dịch vụ mua hàng mỹ từ dịch vụ order hàng mỹ hay nhận mua nước hoa pháp từ website nổi tiếng hàng đầu nước Mỹ mua hàng ebay ship về VN uy tín, giá rẻ.

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!

Tunnisteet

10 kirjaa rahasta (3) 1989 (1) 1990-luvun lama (1) 2009 (1) 2010 (1) 70-luvun tv-sarjat (1) A-Studio (1) Aalto-Setälä Pauli (1) Aamulehti (3) ABS (2) Adiga Aravind (2) Aho Esko (8) Ahtisaari Martti (1) Airisto Lenita (2) Ajankohtainen kakkonen (1) Ajankohtaisen kakkosen homoilta (2) Akerlof George A. (1) Aktia (1) Al Qaida (1) Ala-Nissilä Olavi (1) alaluokan synty (1) Alanko-Kahiluoto Outi (1) Aleksanteri II (1) alijäämä (1) Alkio Mikko (1) Allen Woody (1) Allianssi (1) Alma (1) Ambea (1) Amma Äiti (1) ampuma-aselaki (1) ANC (1) Ankersmit Frank (1) Ankka Aku (3) Antonova Irina (1) Apple (1) Apunen Matti (4) arabikevät (1) Areva (1) Arhinmäki Paavo (1) Arla (1) Arola Heikki (1) Arvonen Jori (1) arvonlisävero (1) arvopaperistaminen (1) aseiden säilytys (1) Asser et Turnbull (1) asset-secured bond (1) Asuntolaina (1) Atlantic Monthly (1) Atria (1) Atta Muhammed (1) Attendo (1) Augustus International (1) austerity (4) Baby Friendly Hospital (1) Backman Jouni (1) Balzac Honoré de (2) Bank of America (1) Barnier Michel (1) Barroso José Manuel (1) BC Nokia (1) Becker Gary (2) Berliinin muurin murtuminen (1) Berliln Isaiah (1) Berlusconi Silvio (1) Bernadotte Estelle (1) Bernanke Ben (1) Berner Anne (1) Bharat Krishna (1) biodiesel (2) Bitterlich Joachim (1) Blanchard Olivier (2) Bono (2) Borg Anders (1) Bratislava (1) Breivik Anders Behring (2) Brown Gordon (2) Brown James (1) Bryssel (1) Buddenbrookit (1) bullshit (1) Bunga Bunga (1) Burlesconi Silvio (1) Bush George W. (1) Cameron David (1) Carema (1) Cassidy John (1) Christensen Lars (1) Churchill Winston (2) Chydenius Anders (1) Chydenius Antti (1) Citigroup (1) Claes Willy (1) Clinton Bill (1) Coca Colan lisäaineet (1) Crybabies (1) Darling Alistair (1) Darwin Charles (2) Davos (1) De Grauwe Paul (2) deflaatio (2) Defoe Daniel (1) DeLillo Don (1) DeLong Brad (1) Delors Jacques (1) demokratia (1) Demos (1) Diktonius Elmer (1) Dinkespiel Ulf (2) doping (1) Dostojevski Fjodor (1) downshifting (1) Draghi Mario (2) ECB (1) EDP (1) eduskunta (5) eduskuntavaalit (2) Egypti (1) Einstein A-Go-Go (1) Einstein Albert (1) EK (2) Ekenäs BB (1) EKP (7) Elinkeinoelämän keskusliitto (2) Elinkeinoelämän valtuuskunta (1) Elonen Piia (1) elvytys (2) eläkeikä (2) eläkeiän yläraja (1) eläkeuudistus (2) Emu (5) ennusteet (1) EPP (1) Erhard Ludvig (1) Erkko Aatos (2) Ersboll Niels (1) ERVV (2) ESM (1) Espanja (3) Etelä-Afrikka (1) Etla (2) EU (8) EU-jäsenyys (1) EU-jäsenyysneuvottelut (2) EU-komissio (12) EU-maatalouspolitiikka (1) EU-vaalit (1) Euraasian liitto (1) euroalue (3) eurobondit (2) eurokriisi (16) Euroopan investointipankki (2) Euroopan keskuspankki (7) Euroopan parlamentti (3) Eurooppa (1) Eurostat (1) Eurovaalit 2014 (1) EVA (1) EVL (1) EVM (1) Facebook (1) Fadayel Eveline (1) Fallows James (1) Fama Eugene (1) Fassbinder R.W. (1) Fennovoima (2) Financial Times (2) Finanssialan keskusliitto (1) finanssijärjestelmä (2) finanssikriisi (8) Fortum (2) Forum 24 (1) Forum24 (1) Foucault Michel (1) Friedman Milton (5) Fukushima (1) fundamentalismi (1) Gad Marius (1) Galbraith J.K. (1) Galilei Galileo (1) globalisaatio (1) gogo (1) Gogol Nikolai (1) Goldman Sachs (3) Google (1) Graeber David (1) Graham Phil (1) Grahn-Laasonen Sanni (1) Great depression (1) Greenspan Alan (3) Haanpää Pentti (1) Haaparanta Pertti (2) Haavikko Paavo (1) Haavisto (1) Haavisto Heikki (4) Haavisto Pekka (3) Habermas Jürgen (1) Haikala Eino (1) Haiti (1) Hakkarainen Teuvo (3) Hakola Juha (1) Halla-aho Jussi (3) hallintarekisteri (1) hallintarekisteri  Harmaa talous (1) hallitus (1) halloween (1) Halme Tony (3) Halonen Tarja (8) Hamlet (1) Hanhi Hannu (2) Hardin Garrett (1) Harju Ilkka (1) Harle VIlho (2) Hautala Heidi (4) Hayek Friedrich (1) Hazard Kaarina (2) Heinäluoma Eero (5) Heiskala Risto (2) Hellman Heikki (1) helluntaiseurakunta (1) Helsingin Sanomat (3) Helsingin Kaupunginkirjasto (1) Helsingin Sanomat (13) Helsinki Seagulls (1) henkirikokset (1) Henkirikostilasto (1) Herlin Antti (1) Herlin Ilkka (1) Herlin Niklas (1) Herlin Pekka (1) Hernesaari (1) Herodotos (1) Hietanen Risto (1) hiihto (1) Hiihtoliitto (1) Hiilamo Heikki (1) Himanen Pekka (4) Hirschman Albert O. (1) Hirvonen Markku (1) Hitler Adolf (1) HK Scan (1) Holappa Lauri (1) Holland Heidi (1) Hollande François (1) Holmberg Kalle (1) Holmström Bengt (1) Holvas Jakke (1) Honka Matti (1) Honkapohja Seppo (1) HS raati (1) Hu Jintao (1) Hufvudstadsbladet (2) HUS (1) Hyvinkää (2) HYY (1) Häkämies Jyri (3) Hämäläinen Unto (1) Härmälä Esa (2) Ihalainen Lauri (1) IK Kapital (1) ikärasismi (1) Ilaskivi Raimo (1) ilmastonmuutos (3) Image (1) IMF (8) Indignados (1) Indonesia (1) investointipankit (1) iPad (1) Irlanti (4) ironia (1) irtokarkki (1) ISMA (1) Italia (2) Itsemurhat (2) itsenäisyyspäivä (1) Itä-Häme (4) Itä-Suomen yliopisto (1) Jaakonsaari Liisa (1) Jackson Hole (1) Jackson Michael (1) Janne Kuutio (1) Japani (1) Jeskanen-Sundström Heli (1) Ji Yuemei (1) Joenpelto Eeva (1) johdannaiset (1) Jokela (1) Joku Anneli (1) Jotuni Maria (1) joulu (1) Joulupukki (2) JSN (1) julkinen sektori (1) Julkisen Sanan Neuvostoliitto (2) Jumala (1) Juncker Jean-Claude (3) Jungner Mikael (3) Jusula Jukka (1) Jyväskylän yliopisto (1) Järvi Antti (1) Jätevesiasetus (1) jääkiekko (1) Jäätteenmäki Anneli (1) K-kauppa (1) Kaarenoja Vappu (1) Kahneman Daniel (1) Kailajärvi Hannu (1) Kakkonen Kyösti (2) kalapuikot (1) Kaleva (1) Kalli Timo (2) Kallis Bjarne (2) Kalpala Asmo (1) Kaltiokumpu Oiva (1) Kambodzha (1) Kanaria (1) Kanerva Ilkka (4) Kangas Olli (1) Kangasharju Aki (1) kansalaisuus (1) kansallispuistot (1) kapitalisaatiosopimus (1) kapitalismi (3) Karhinen Reijo (1) Karjalainen Ahti (1) Kaskeala Juhani Tuomioja Erkki (1) Katainen Jyrki (21) Kauhajoki (1) Kauppakorkeakoulu (2) Keaton Buster (1) Kehittyvien Maakuntien Suomi (2) kehitysapu (2) Keinoelämän keskusliitto (1) Kekkonen Urho (3) Kela (2) kello (1) kerjääminen (1) Keskuskauppakamari (1) keskuspankki (1) keskusrikospoliisi (1) keskusta (2) keskustanuoret (1) Keskustapuolue (5) kestävyysvaje (1) Keynes J.M. (3) Kianto Ilmari (1) Kiasma (1) Kiljunen Kimmo (1) kilpailukyky (1) Kimanen Seppo (1) King Mervyn (1) Kinkel Klaus (2) kirjasto (1) Kirkko (1) kirkosta eroaminen (2) Kiviniemi Mari (5) Klimenko Viktor (1) Klondyke (1) Kobe (1) Kohl Helmut (2) Koijärvi (1) Koivisto Mauno (2) Kokkola (1) kokonaiskysyntä (1) kokoomuksen nuorten liitto (1) Kokoomus (11) Koljatti (1) kolmikanta (1) Kone (1) Kontio Kari (2) Korhonen Jarmo (1) koripallo (1) korkeakoulut (1) Korkman Sixten (4) Korpi Rauno (1) Kortelainen Anna (2) Kosken Kanava (2) Kouri Pentti (1) Kreikka (13) Kreml (1) Krim (1) Krugman Paul (3) Kuhn Thomas (1) Kullberg Rolf (1) kulta (1) Kuntien eläkevakuutus (1) Kuvaja Sari (1) Kylliäinen Antti (1) käsitehistoria (1) käsittämättömät lyhenteet (1) Laakkonen Yrjö (1) lama (2) Lama Dalai (1) Lamassoure Alain (1) Lapin Kansa (6) lapsilisät (1) Latvia (1) Lehman Brothers (4) Lehman sisters (1) lehmä (1) Lehtinen Lasse (1) Lehtomäki Paula (1) Leigh Daniel (1) leikkaukset (1) leikkaus (1) Lepakko (1) leppoistaminen (1) leverage (1) LFA (1) liberalismi (1) Liikanen Erkki (12) Lillehammerin olympialaiset (1) Lillqvist Katariina (1) Linden Suvi (1) Linna Väinö (1) Lintilä Mika (1) Lipponen Paavo (5) London School of Economics (2) Long Term Capital Management (1) Louekoski Matti (1) Lucas Robert (1) lukeminen (1) Lukuviikko (1) Luoton loppu (1) luottoluokittajat (1) Luxemburg (1) Lähde Jussi (1) Länsi-Uusimaa (1) Maahanmuutto (3) maailmanmestaruus (1) maanjäristys (1) Maaseudun tulevaisuus (1) maatalouspolitiikka (1) Madoff Bernie (2) Mallander J.O. (1) Malthus Joseph (1) Mandela Nelson (2) Mann Thomas (2) Mannerheim (1) markkinat (2) markkinayhteiskunta (3) Martta (1) Martti (1) Marx Karl (1) Maskun kalustetalo (1) Mbeki Thabo (1) MedOne (1) Mehiläinen (1) Mendel Grigori (1) Meri Veijo (1) Merkel Angela (2) Mermaid (1) Merrill Lynch (1) Metalliliitto (2) metsästys (1) Miami Heat (1) Mickelsson Max (1) Mikkkeli (1) minimipalkkas (1) Minna Ruckenstein (1) Minsky Hyman (1) Mitro Isä (1) Mokka Roope (1) Monti Mario (1) moral hazard (1) Mosambik (1) MTK (1) Mubarak Hosni (1) Mussolini Benito (1) Müller Heiner (1) Myllylä Mika (1) Münchau Wolfgang (1) Münchhausen paroni (1) Myyrmanni (1) Mäkinen Kari (1) Männistö Lasse (1) Naxos (1) Neste OIl (2) Neuvonen Aleksi (1) Neuvostoliitto (3) New Yorker (3) Newsweek (1) Niinistö Sauli (5) Niniistö Sauli (1) Njassa (1) Noitaympyrä (1) Nokelainen Petteri (1) Nokia (3) Norberg Johan (1) Nordea (7) normitalkoot (1) Nova (1) Nowotny Ewald (1) Nummisuutarit (1) nuorisotyöttömyys (1) Nuorkansallinen vapaussäätiö (1) Nykyri Ilona (1) näkymätön käsi (1) Näkymätön Mies (1) Obama Barack (1) Occupy Wall Street (1) Oddson David (1) OECD (1) Oikeusministeriö (1) oikeustoimikelpoisuus (1) Oinonen Pentti (1) Okko Paavo (1) OKM (1) Olkiluoto 3 (1) Onninen Suvi (2) OP-Pohjola (1) Oreck Bruce (1) Orivesi (1) Otava (1) Outokumpu (1) Paasikivi Juho Kusti (1) pakolaisuus (1) Palme Olof (1) palmuöljy (2) Palonen Kari (1) Pangalos Theodoros (1) pankkivero (1) Papandreou George (2) parlamentarismi (1) parlement (1) Pasanen Tauno (1) Patomäki Heikki (1) Paul Krugman (1) Paulson Hank (1) Pekka (1) Pekkala Ahti (1) Pekkarinen Jukka (3) Pekkarinen Mauri (3) Pelle Miljoona (1) Peltomäki Jukka (1) Pentikäinen Mikael (1) Penttilä Risto E.J. (1) Perheyritysten liitto (1) perintövero (1) Persson Göran (1) Pertti Haaparanta (1) peruskoulu (2) Perussuomalaiset (10) perustulo (1) perustuslaki (1) Pesonen Janne (1) Peston Robert (1) Pietikäinen Sirpa (1) Pietinen Kimmo (1) Piga Gustavo (1) Pihlström Antti (1) piispat (1) Pikkarainen Pentti (1) Pinochet Augusto (1) Plötz Alfred (1) Polanyi Karl (5) poliisi (1) politiikka (1) politrukki (1) Pori (1) Portugali (3) presidentinvaalit 2012 (1) presidentti (2) Prodi Romano (1) protesti (1) provokaatio (1) Puerto de la Cruz (1) Pula-aika (1) Pulliainen Erkki (1) Puntarpää (1) Putin Vladimir (3) Putkonen Matti (3) Puu Anna (1) Puustjärvi Anna (1) pyramidi (2) Pyykkö Mirja (1) Pyörälä Mika (1) Päihdet-Häme (1) pääministeri (2) pääomavero (1) pörssi (2) QE (4) Radio City (1) Radio Suomi (1) Raeste Juha-Pekka (1) raha (2) rahaliitto (1) Rahan kulttuuri (1) rahapolitiikka (1) Rahkonen Keijo (1) rahoitus (2) rahoitusmarkkinavero (1) Rajan Raghuram (1) rakenneuudistus (1) rasaismi (1) Ratsia (1) Ratzel Friedrich (1) RBS (1) Reagan Ronald (1) Reding Viviane (1) Rehn Olli (14) Rehula Juha (2) Reinhardt Carmen (1) Relander Jukka (2) Retuperän WBK (1) Reunanen Esa (1) Riihilahti Aki (1) Rinne Antti (1) Rogoff Kenneth (1) Rojola Lea (1) Romania (1) Roos JP (3) Round Robin (1) Ruokonen Pertti (1) Ruotsi (1) rusinapulla (1) ruuan alv (1) Ruutu Tuomo (1) Rämö Aurora (1) Räsänen Jari (1) Räsänen Päivi (2) S-ryhmä (1) S&D (1) Saarikoski Pentti (1) Saarikoski Saska (2) Saarinen Esa (1) Saga (1) Sairaanhoitaja Sari (1) SAK (3) Saksa (1) Salama Hannu (1) Salmela-Järvinen Martta (1) Salo (1) Salo Petri (1) Salo Sinikka (1) Salolainen Pertti (2) Salon Seudun Sanomat (5) Salonen Ahti M. (1) Sampo (3) San Antonio Spurs (1) Sanoma Oy (2) Sarasvuo Jari (3) Sasi Kimmo (2) Satakunnan Kansa (5) Satuli Antti (2) Sauli Mikko (1) Sauri Pekka (1) Savon Sanomat (1) Schiller Karl (1) Scholes Myron Kuparinen Susanna (1) Schulz Martin (1) SDP (13) Sehr Schnell (1) seksi (1) seniokratia (1) Shakespeare William (1) Sichuan (1) sienestys (1) Simon John (1) Sinnemäki Anni (2) Siola Anna (1) Sipilä Juha (4) Smith Adam (2) SMP (1) Snellman J.V. (2) Soini Timo (18) Soininvaara Osmo (1) Solidium (1) SONK (1) Soros George (2) Sovala Markus (1) Spotify (1) SSS (1) Standard's & Poor (1) Stanley O´Neal (1) Stern Nicholas (1) Stiglitz Joseph (1) STM (1) Stoltenberg Jens (2) Stoppard Tom (1) strategia (1) strutsi (1) Stubb Alexander (11) Sukari Toivo (2) Sulkunen Sari (1) Summers Lawrence (2) Sundbäck Veli (3) Suomen Kirjastoseura (1) Suomen Kuvalehti (1) Suomen Kuvalehti Saarikoski Saska (1) Suomen pankki (7) Suomen RH-yhtiöt (1) Suomen Tietotoimisto (1) Suomen Yrittäjät (1) Suomenlinna (1) Suomi (2) Suomi-Soffa (1) Superman (1) Surowiecki James (1) surrealismi (1) Suupohjan Osuuspankki (1) Suuri kiristys (5) Suuri lama (1) suurtyöttömyys (1) Sveitsi (1) synnytysosasto (1) Syrjälä Hanna (1) syrjäytyminen (1) Sähkönkulutus (1) sääntely (1) säästäminen (1) Söderblom Erik (1) Söderman Jacob (1) Taalasmaa Seppo (1) taantuma (2) Taipaleenmäki Marika (1) Taleb Nassim Nicholas (1) talous (3) Talouselämä (6) talouskriisi (1) talouskuri (1) talouspolitiikka (1) taloustiede (1) Tammisaari (1) Tapiola (1) tasa-arvo (3) teknologia (1) TEM (1) Tenavat (1) Tennilä Esko-Juhani (1) Teresa Äiti (1) Tervo Jari (1) Tett Gillian (1) Teuva (1) Thaler Richard (1) Thatcher Margaret (2) The Economist (1) Tilastokeskus (2) Timo Kallinen (1) TINA (1) TLTRO (1) Toivanen-Koivisto Maarit (1) Torpan Pojat (1) Townsend Joseph (1) Tragedy of the Commons (1) tranche (1) Trichet Jean-Claude (1) Triton (1) Troikka (1) Troyan Carlo (1) Tsakalotos Euklides (1) Tsipras Alexis (1) tsunami (2) Tunisia (1) Tuomioja Erkki (6) tuottavuus (1) Turhapuro Uuno (1) Turhuuksien rovio (1) Turkka Jouko (2) Turkki Teppo (1) Turun kauppakorkeakoulu (1) Turun NMKY (1) Turun Sanomat (1) Turunen Taisto (2) Tutu Desmond (1) TVO (1) tyhmyys (1) työttömyys (3) tähtisadetikku (1) Uimonen Risto (3) Ukkola Tuulikki (1) Ukraina (1) ulkoisvaikutus (1) Urho Ulla-Marja (1) Urpilainen Jutta (8) Uschanov Tommi (1) Utöya (1) uusi vuosi (1) Uusipaavalniemi Markku (1) uusiutuva energia (1) uusliberalismi (1) vaalirahoitus (2) Vakaus- ja kasvusopimus (1) Val(t)io (1) Valio (1) Valkoinen tiikeri (1) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (1) valtiontalous (1) valtionvelka (5) valtiovarainministeriö (4) van Duyn Aline (1) Vanhanen Matti (12) Vapaavuori Jan (1) Varma (1) Vartiainen Juhana (4) Vartiosaari (1) Vasemmistoliitto (1) vasemmistonuoret (1) Vasikkasaari (1) velka (1) velkaantuminen (1) velkapopulismi (1) Venäjä (1) veronkierto (3) veroparatiisi (3) veropohja (2) Verotus (1) verovähennys (1) Viheriälaakso J.V. (1) vihreät (3) Viinanen Iiro (5) Vilkuna Pekka (1) Vimärirotta (1) Virén Lasse (1) Virkkunen Henna (1) Virkkunen Janne (1) Virolainen Johannes (2) Virolainen Kyllikki (1) Virtanen Pertti (1) Vistbacka Raimo (1) vivutus (1) VM (1) von Plötz Hans (1) voodoo (1) Välijärvi Jouni (1) Väyrynen Paavo (2) Väätäinen Juha (1) Wahlroos Björn (13) Walhbeck Ville (2) Wall Street (1) Wallin Stefan (2) Ware Marilyn (1) Wettenhovi-Aspa Sigurd (1) Whately Richard (1) Wibble Anne (2) Wikileaks (1) Wikipedia (1) Williamson David (1) WinCapita (2) Wolfe Tom (1) WSOY (1) Yale (1) Ydinvoima (4) Yhdysvallat (1) Yhdysvaltain lähetystö (2) yhteisvastuu (2) yhteisövero (1) Ykkösaamu (1) Yle (1) yleinen asevelvollisuus (1) yleislakko (1) Yleisradio (3) yliopisto (1) Ylioppilaslehti (3) Ylönen Matti (1) ympäristöministeriö (1) Yrjö-Koskinen (1) YYA (1) Zizek Slavoj (1) Zyskowicz Ben (3) Älä ruoki lamaa (1) ärräpussi (1) Äänekosken Huima (1) Äänekoski (2) Äärimmäistyvyys (1)